maanantai 16. toukokuuta 2011

Eleiden ihmeellinen maailma

Pikkuhiljaa olen alkanut tottumaan siihen, että en kovinkaan usein ole keskusteluissa ja tilanteissa täysin mukana. Toimistolla puhutaan gujaratia, jota harjoittelusta huolimatta en vielä juurikaan ymmärrä. Pystyn kuitenkin välillä erottamaan  aiheita keskustelun lomasta ja hyötyä on myös siitä, että intialaiset käyttävät joitakin englannin kielen sanoja puheessaan.  Lisähaastetta keskustelun seuraamiseen tuo ruumiinkielen, ilmeiden ja eleiden erilaisuus. Luulen, että monesti tulkitsen keskustelun sävyn väärin.

Omalla kohdallani vaikeuksia aiheuttaa se, että en tiedä milloin ihmiset ovat tyytyväisiä ja milloin tyytymättömiä. Miten pitäisi toimia kun riksakuski vastaa kysymykseen "Tiedätkö missä tämä paikka on?" päänkeikutuksella, joka minun mielestä ei tarkoittaa "En tiedä tai voin ehkä tietääkin", ja säestää keikutusta tyytymättömällä ilmeellä? Yleensä tämä ele tarkoittaa "Kyllä". Mutta kannattaako hypätä riksaan, jos ei ole varma...? Toisaalta usein riksakuskit eivät tiedä missä mikään paikka on, mutta he selvittävät sen kyllä matkan varrella.

Pitkään minussa hämmenystä herättänyt ele oli kulmien kohottelu, joka saattoi jatkua pitkänkin aikaa, koska en tiennyt miten minun pitäisi reagoida. Vaistomaisesti kohottelin kulmia takaisin, mikä pitkitti tätä ilmehdintää entisestään. Nyt kuitenkin tiedän, että kulmien kohottelu kahden ihmisen katseen kohdatessa tarkoittaa "Mitä?" tai "What's up"?. Ilmeiden tulkintaa vaikeuttaa se, että niitä ei pehmennetä hymyllä, vaan yleensä naama pysyy melko vakavana tai peruslukemilla. Ilmeitten vakavuus saa kaikki eleet tuntumaan siltä kuin ne viittaisivat tyytymättömyyteen. Tämä taas aiheuttaa intialaiseen ruumiinkieleen tottumattomassa epävarmuutta.

Epävarmuuteen johtavia ilmeitä ovat myös käden heilautus ja nenän nyrpistys, joka minusta näyttää sanovan: "En halua kuulla enempää." En vieläkään ole varma mitä nämä mielestäni tyytymättömyyttä ilmaisevat eleet tarkoittavat. Luulen, että kädenheilautus voisi merkitä jotain sellaista kuin "Älä siitä huolehdi". Mutta varma en ole.

Työpaikalla tunnen itseni välillä vähän yksinkertaiseksi kun joudun kysymään asioita moneen kertaan. Kun moniin kysymyksiin vastataan ilmeillä ja eleillä, jotka omaan elemakuuni näyttävät torjuvilta, joudun varmistelemaan mitkä niiden käyttäjien todelliset tarkoitukset ovat ja välillä omaan työhön liittyvien seikkojen selvittely onkin haastavaa. Onneksi pikku hiljaa olen alkanut luottamaan siihen, että ruumiinkieli ei todennäköisesti viittaa tyytymättömyyteen. Silti en voi välttyä siltä, että oma ruumiinkieleni näissä tilanteissa kuvastelee usein hämmennystä. Sitäkään ei voi välttää, että välillä tekee mieli vaatia latomaan kaikki kortit pöytään ja jättää eleet sikseen. "Kyllä vai ei?" Tahdon kysyä.

Ruumiin kieli on todella jännä juttu, kun sen on niin tarkkaan sisäistänyt eikä siitä noin vain pääse eroon. Itsekin olen aiheuttanut hämmenystä omilla eleilläni. Jokin äänne mikä itselläni tarkoittaa suurinpiirtein :"Ymmärrän, jatka, kerro lisää." tarkoittaa täällä selvästikin "En ymmärtänyt, voitko toistaa." Niinpä saan aika usein kuulla asiat tuplana. Lisäksi käytän kieltäytymiseen käsielettä, joka tuntuu tarkoittavan "Kyllä kiitos, otan lisää." Olen yrittänyt kiinnittää näihin huomiota ettei ihmisillä menisi hermot kun kaiken saa toistaa enkä tunnu osaavan päättää haluanko lisää kahvia, ruokaa, vettä tai mitä milloinkin. Nämä eleet tuntuvat kuitenkin olevan niin syvään juurtuneita etten itsekään huomaa niitä käyttäväni.

Hassuja ja vähemmän hassuja väärinkäsityksiä tapahtuu, mutta koko ajan onneksi oppii lisää ja sosiaalinen varmuus karttuu.