"Have you ever walked this kind of terrain?" Kysäisi minulta dungarpurilainen maalaistalon emäntä ja kylänsä SEWA-johtaja (agevan) saatellessaan meitä bussipysäkille. Ympärillä levittäytyivät hiekkaiset ja kiviset kukkulat ja kuivahtaneet pengerviljelmät. Täytyypä myöntää, että tällainen maasto ei itselleni ihan tuttua ole. "Miten täällä voi kasvaa mikään?" ajattelin.
Tähän mennessä olen tehnyt kaksi kenttämatkaa tälle kuivuuden kurittamalle Dungarpurin alueelle, joka sijaitsee Rajasthanin osavaltiossa. Dungarpurin kylien pääsääntöinen elinkeino on maatalous, mutta kuivuuden takia viljely on hankalaa ja epävarmaa. Jos monsuunisateet jäävät vähäisiksi tai eivät saavu ollenkaan, jää satokin saamatta. Lisäksi maataloutta vaivaa kunnollisten työkalujen- ja välineide puute, kunnollisten siementen ja lannotteiden puute ja maan eroosio. Monissa tapauksissa naiset ovat täysin vastuussa maatilojen hoidosta, sillä miehet muuttavat kaupunkeihin työn perässä. Kun kerron Ahmedabadissa, että työni koskee Dungarpurin aluetta, saan yleensä kuulla arvion siitä kuinka suuri osuus kaupungin palvelusväestä (Intiassa kaikki joilla on vähänkin varaa, palkkaavat palvelijoita) ja rakennustyöläisistä on peräisin Dungarpurin alueelta. Todellista määrää en tiedä, mutta ainakin Dungarpurilla näyttää olevan Ahmedabadissa maine palvelusväen ja siirtotyöläisten lähteenä.
Turhaan SEWA ei siis ole kohdistanut toimiaan alueella uusien elinkeinojen luomiseen. Tavoitteena on opettaa ihmisille uusia taitoja, joilla ansaita elantonsa, jotta he pystyisivät tasapainottamaan epävarman maanviljelyn horjuttamaa talouttaan. Naisjärjestönä SEWA pyrkii naisten voimallistamisen kautta vaikuttamaan yleiseen kehitykseen eli sen järjestämät koulutukset ovat naisille suunnattuja. Toiminnan ydin ovat naisten oma-apuryhmät (Self Help Groups), jotka säästävät yhdessä rahaa ja lainaavat sitä toisilleen. Säästääkseen rahaa on sitä myös saatava jostain. Dungarpurin alueella SEWA on järjestänyt jäsenilleen koulutuksia ainakin kankaankudonnassa, suitsuketikkujen ja pesupulverin tekemisessä ja aurinkoenergialla toimivien lamppujen kokoamisessa ja korjaamisessa. Uusien elinkeinomahdollisuuksien lisäksi naisille järjestetään toki monenlaisia jäsenyyskoulutuksia, jotka tähtäävät naisten toimintavalmiuksien ja vaikutusmahdollisuuksien kasvattamiseen. Heitä neuvotaan esimerkiksi osallistumaan kylissä kuukausittain järjestettäviin gram sabha-kokouksiin, joissa keskustellaan kylää koskevista aiheista ja joissa jokainen kyläläinen voi ilmaista mielipiteensä ja ehdotuksensa. Joissain kylissä naiset eivät ole aikaisemmin lainkaan osallistuneet näihin kokouksiin tai jos ovat, niin he ovat olleet ainoastaan kuuntelijan roolissa. Naiset ovatkin ottaneet monin paikoin edistysaskeleita kyliensä puolesta. Useasti aktiivisimmat jäsenet ovat kylien SEWA-johtajia, agevan:eja, jotka ovat tehneet aloitteita esimerkiksi käsipumppujen ja lastenhoitopaikkojen saamiseksi kyliin.
Yksi alueen mielenkiintoisista projekteista koskee aurinkoenergialamppuja. SEWA on kouluttanut kaksi ryhmää (12-14 naista) kokoamaan lamppuja, joiden mukana tulee pieni aurinkopaneeli, jonka keräämällä energialla lamput toimivat. Monissa Dungarpurin alueen taloissa ei ole sähköä, joten illat ja aamut ovat pimeitä töiden ja askareitten suorittamista varten. Nekin talot, joilla sähköt on, kärsivät yleisistä sähkökatkoista. Sähkön puuttuessa ihmiset käyttävät kerosiinilamppuja, joiden käry aiheuttaa päänsärkyä, kurkkukipua ja ärsytystä silmissä. Näiden lamppujen valo ei myöskään ole kovin tehokas. SEWA:n aurinkolamput ovatkin saaneet innostuneen vastaanoton alueella, jolla mikään muu järjestö ei ole aloittanut vastaavaa hanketta.
Aurinkolampuista on hyötyä niin sisä- kuin ulkotöissäkin, joten vaikka talossa olisikin sähköt saattaa aurinkolamppu olla tarpeen ulos mentäessä. Naiset heräävät usein jo viiden aikaan aamulla aloittamaan kotitalousaskareet ja siihen aikaan on vielä pimeää. Illalla pimeä tulee seitsemän aikaan, jonka jälkeen ihmiset työskentelevät vielä pelloillaan ja hoitavat karjaansa. Aurinkolampusta onkin suurta hyötyä iltapuuhissa. Suuri hyödynsaajaryhmä ovat perheiden lapset, jotka käyttävät lamppua iltaisin koulutehtävien tekoon. Äidit ovat muunmuassa kertoneet lapsien jaksavan opiskella kauemmin kun heillä on parempi valo käytössään, eikä heidän silmiään ala särkeä niinkuin aikaisemmin. Aurinkolamppu on toki myös turvallisempi käyttää kuin kerosiinilla toimiva ja säästäähän siinä rahaakin kun ei tarvitse ostaa kerosiinia. Rahaa säästyy myös jos käyttää sähkövalojen sijaan aurinkolamppua sillä sähkö on hyvin kallista. Kaiken lisäksi aurinkoenergia on ympäristöystävällistä.
Aurinkolamput eivät ainoastaan valaise iltaa vaan niillä voi myös ladata kännykän akun. Intian maaseudulla, jossa monet kylät ovat aikaisemmin olleet vailla puhelinyhteyttä, kännykästä on tullut joka päiväinen kommunikaatioväline, jonka avulla maaseudun asukkaatkin pystyvät hoitamaan paremmin asioitaan. Naisille, jotka avioliiton solmimisen yhteydessä muuttavat asumaan miehensä kotikylään, kännykät ovat mahdollistaneet paremmat yhteydenpitomahdollisuudet perheisiinsä. Kännykän akun lataaminen ilman sähköä on kuitenkin hankaloittanut sen käyttöä. Joissain kylissä Dungarpurinkin alueella latausreissulle on lähdetty monen kilometrin kävelymatkan päähän. Aurinkolampun omistajat voivat nyt ladata akun kotonaan säästäen aikaa ja mahdollisesti myös rahaa, mikäli he ovat aikaisemmin maksaneet lataamisesta.
SEWA:n lampuilla on myös työllistävä vaikutus, sillä SEWA on kouluttanut jäseniään kokoamaan lamppuja, mistä heidän on nyt mahdollista saada elantonsa. Kaikista kylistä pyritään myös kouluttamaan ihmisiä korjaamaan lamppuja, jotta korjauttaminen olisi mahdollisimman vaivatonta, eikä toisi liikaa kuluja omistajille. Nerokasta.
Alueen kuivuutta ja maatalouden ongelmia sinällään tällaiset projektit eivät kuitenkaan pysty ratkaisemaan. Jos maatalous olisi kannattavaa, ihmisten ei tarvitsisi muuttaa, eikä hankkia uusia elinkeinoja. Tosin maaseudullakin ihmiset tarvitsevat rahaa ja jos perheellä ei ole tarpeeksi maata viljelläkseen edes omiin tarpeisiinsa, eivät he voi hankkia tuloja maataloudella. Vaikka maatalous on pääasiallinen elinkeino, on suurella osalla perheistä muitakin tulonlähteitä, joista yleisin, etenkin naisten keskuudessa, tuntuu olevan NREGA. NREGA (National Rural Employment Guarantee Act) on kansallinen ohjelma, jossa hallitus takaa maaseudun väestölle töitä sadaksi päiväksi vuodessa. NREGA-työ on luokassa unskilled manual labor, joka tarkoittaa raskasta ruumiillista työtä. Työn saanti on myös rajattu sataan päivään vuodessa ja kuukausiansiot ovat 800-1200 rupiaa (13-20€). Tuloistaan ihmiset pystyvät kuitenkin halutessaan säästämään rahaa suurempia menoeriä varten, jollaisia ovat mm. lasten koulutus ja avioliitot. Lisäksi haaveissa on usein paremman talon rakentaminen. Tulonlähteitä siis kaivataan, jotta tulevaisuuden suunnittelu olisi mahdollista. Naisille uudet tulonlähteet ovat tärkeitä myös heidän taloudellisen riippumattomuutensa kannalta. He saavat päätösvaltaa rahankäyttöasioissa.
Vaihtoehtoisten tulonlähteiden kehittämisen lisäksi SEWA:n tarkoituksena on myös kohdentaa toimia maatalouden tuottavuuden parantamiseen, jotta ihmiset saisivat suuremman hyödyn tekemästään työstä ja tarvitsisivat vähemmän vaihtoehtoisia tulonlähteitä, kuten palkkatyötä. Tosin ihmiset aina tarvitsevat myös rahaa ja niin kauan kuin sitä saa eniten muuttamalla kaupunkeihin siirtotyövoimaksi, niin ihmiset varmaankin niin tekevät.
Tähän mennessä olen tehnyt kaksi kenttämatkaa tälle kuivuuden kurittamalle Dungarpurin alueelle, joka sijaitsee Rajasthanin osavaltiossa. Dungarpurin kylien pääsääntöinen elinkeino on maatalous, mutta kuivuuden takia viljely on hankalaa ja epävarmaa. Jos monsuunisateet jäävät vähäisiksi tai eivät saavu ollenkaan, jää satokin saamatta. Lisäksi maataloutta vaivaa kunnollisten työkalujen- ja välineide puute, kunnollisten siementen ja lannotteiden puute ja maan eroosio. Monissa tapauksissa naiset ovat täysin vastuussa maatilojen hoidosta, sillä miehet muuttavat kaupunkeihin työn perässä. Kun kerron Ahmedabadissa, että työni koskee Dungarpurin aluetta, saan yleensä kuulla arvion siitä kuinka suuri osuus kaupungin palvelusväestä (Intiassa kaikki joilla on vähänkin varaa, palkkaavat palvelijoita) ja rakennustyöläisistä on peräisin Dungarpurin alueelta. Todellista määrää en tiedä, mutta ainakin Dungarpurilla näyttää olevan Ahmedabadissa maine palvelusväen ja siirtotyöläisten lähteenä.Turhaan SEWA ei siis ole kohdistanut toimiaan alueella uusien elinkeinojen luomiseen. Tavoitteena on opettaa ihmisille uusia taitoja, joilla ansaita elantonsa, jotta he pystyisivät tasapainottamaan epävarman maanviljelyn horjuttamaa talouttaan. Naisjärjestönä SEWA pyrkii naisten voimallistamisen kautta vaikuttamaan yleiseen kehitykseen eli sen järjestämät koulutukset ovat naisille suunnattuja. Toiminnan ydin ovat naisten oma-apuryhmät (Self Help Groups), jotka säästävät yhdessä rahaa ja lainaavat sitä toisilleen. Säästääkseen rahaa on sitä myös saatava jostain. Dungarpurin alueella SEWA on järjestänyt jäsenilleen koulutuksia ainakin kankaankudonnassa, suitsuketikkujen ja pesupulverin tekemisessä ja aurinkoenergialla toimivien lamppujen kokoamisessa ja korjaamisessa. Uusien elinkeinomahdollisuuksien lisäksi naisille järjestetään toki monenlaisia jäsenyyskoulutuksia, jotka tähtäävät naisten toimintavalmiuksien ja vaikutusmahdollisuuksien kasvattamiseen. Heitä neuvotaan esimerkiksi osallistumaan kylissä kuukausittain järjestettäviin gram sabha-kokouksiin, joissa keskustellaan kylää koskevista aiheista ja joissa jokainen kyläläinen voi ilmaista mielipiteensä ja ehdotuksensa. Joissain kylissä naiset eivät ole aikaisemmin lainkaan osallistuneet näihin kokouksiin tai jos ovat, niin he ovat olleet ainoastaan kuuntelijan roolissa. Naiset ovatkin ottaneet monin paikoin edistysaskeleita kyliensä puolesta. Useasti aktiivisimmat jäsenet ovat kylien SEWA-johtajia, agevan:eja, jotka ovat tehneet aloitteita esimerkiksi käsipumppujen ja lastenhoitopaikkojen saamiseksi kyliin.
Yksi alueen mielenkiintoisista projekteista koskee aurinkoenergialamppuja. SEWA on kouluttanut kaksi ryhmää (12-14 naista) kokoamaan lamppuja, joiden mukana tulee pieni aurinkopaneeli, jonka keräämällä energialla lamput toimivat. Monissa Dungarpurin alueen taloissa ei ole sähköä, joten illat ja aamut ovat pimeitä töiden ja askareitten suorittamista varten. Nekin talot, joilla sähköt on, kärsivät yleisistä sähkökatkoista. Sähkön puuttuessa ihmiset käyttävät kerosiinilamppuja, joiden käry aiheuttaa päänsärkyä, kurkkukipua ja ärsytystä silmissä. Näiden lamppujen valo ei myöskään ole kovin tehokas. SEWA:n aurinkolamput ovatkin saaneet innostuneen vastaanoton alueella, jolla mikään muu järjestö ei ole aloittanut vastaavaa hanketta.Aurinkolampuista on hyötyä niin sisä- kuin ulkotöissäkin, joten vaikka talossa olisikin sähköt saattaa aurinkolamppu olla tarpeen ulos mentäessä. Naiset heräävät usein jo viiden aikaan aamulla aloittamaan kotitalousaskareet ja siihen aikaan on vielä pimeää. Illalla pimeä tulee seitsemän aikaan, jonka jälkeen ihmiset työskentelevät vielä pelloillaan ja hoitavat karjaansa. Aurinkolampusta onkin suurta hyötyä iltapuuhissa. Suuri hyödynsaajaryhmä ovat perheiden lapset, jotka käyttävät lamppua iltaisin koulutehtävien tekoon. Äidit ovat muunmuassa kertoneet lapsien jaksavan opiskella kauemmin kun heillä on parempi valo käytössään, eikä heidän silmiään ala särkeä niinkuin aikaisemmin. Aurinkolamppu on toki myös turvallisempi käyttää kuin kerosiinilla toimiva ja säästäähän siinä rahaakin kun ei tarvitse ostaa kerosiinia. Rahaa säästyy myös jos käyttää sähkövalojen sijaan aurinkolamppua sillä sähkö on hyvin kallista. Kaiken lisäksi aurinkoenergia on ympäristöystävällistä.
Aurinkolamput eivät ainoastaan valaise iltaa vaan niillä voi myös ladata kännykän akun. Intian maaseudulla, jossa monet kylät ovat aikaisemmin olleet vailla puhelinyhteyttä, kännykästä on tullut joka päiväinen kommunikaatioväline, jonka avulla maaseudun asukkaatkin pystyvät hoitamaan paremmin asioitaan. Naisille, jotka avioliiton solmimisen yhteydessä muuttavat asumaan miehensä kotikylään, kännykät ovat mahdollistaneet paremmat yhteydenpitomahdollisuudet perheisiinsä. Kännykän akun lataaminen ilman sähköä on kuitenkin hankaloittanut sen käyttöä. Joissain kylissä Dungarpurinkin alueella latausreissulle on lähdetty monen kilometrin kävelymatkan päähän. Aurinkolampun omistajat voivat nyt ladata akun kotonaan säästäen aikaa ja mahdollisesti myös rahaa, mikäli he ovat aikaisemmin maksaneet lataamisesta.SEWA:n lampuilla on myös työllistävä vaikutus, sillä SEWA on kouluttanut jäseniään kokoamaan lamppuja, mistä heidän on nyt mahdollista saada elantonsa. Kaikista kylistä pyritään myös kouluttamaan ihmisiä korjaamaan lamppuja, jotta korjauttaminen olisi mahdollisimman vaivatonta, eikä toisi liikaa kuluja omistajille. Nerokasta.
Alueen kuivuutta ja maatalouden ongelmia sinällään tällaiset projektit eivät kuitenkaan pysty ratkaisemaan. Jos maatalous olisi kannattavaa, ihmisten ei tarvitsisi muuttaa, eikä hankkia uusia elinkeinoja. Tosin maaseudullakin ihmiset tarvitsevat rahaa ja jos perheellä ei ole tarpeeksi maata viljelläkseen edes omiin tarpeisiinsa, eivät he voi hankkia tuloja maataloudella. Vaikka maatalous on pääasiallinen elinkeino, on suurella osalla perheistä muitakin tulonlähteitä, joista yleisin, etenkin naisten keskuudessa, tuntuu olevan NREGA. NREGA (National Rural Employment Guarantee Act) on kansallinen ohjelma, jossa hallitus takaa maaseudun väestölle töitä sadaksi päiväksi vuodessa. NREGA-työ on luokassa unskilled manual labor, joka tarkoittaa raskasta ruumiillista työtä. Työn saanti on myös rajattu sataan päivään vuodessa ja kuukausiansiot ovat 800-1200 rupiaa (13-20€). Tuloistaan ihmiset pystyvät kuitenkin halutessaan säästämään rahaa suurempia menoeriä varten, jollaisia ovat mm. lasten koulutus ja avioliitot. Lisäksi haaveissa on usein paremman talon rakentaminen. Tulonlähteitä siis kaivataan, jotta tulevaisuuden suunnittelu olisi mahdollista. Naisille uudet tulonlähteet ovat tärkeitä myös heidän taloudellisen riippumattomuutensa kannalta. He saavat päätösvaltaa rahankäyttöasioissa.
Vaihtoehtoisten tulonlähteiden kehittämisen lisäksi SEWA:n tarkoituksena on myös kohdentaa toimia maatalouden tuottavuuden parantamiseen, jotta ihmiset saisivat suuremman hyödyn tekemästään työstä ja tarvitsisivat vähemmän vaihtoehtoisia tulonlähteitä, kuten palkkatyötä. Tosin ihmiset aina tarvitsevat myös rahaa ja niin kauan kuin sitä saa eniten muuttamalla kaupunkeihin siirtotyövoimaksi, niin ihmiset varmaankin niin tekevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti