Puhelimet pirisevät, tietokoneet puskevat ulos kuumaa ilmaa, jota kattoihin kiinnitetyt tuulettimet pyörittävät humisten. Paperit rapisevat ja välillä paljaat jalat tapsuttavat kiireisesti lattiaa. Rapsraps ,tapstaps. Toimistolla työskentelee kiireisiä naisia, jotka ovat näpyttävät tietokoneitaan ja vastailevat puhelimeen rutinoituneina. Ja eikä ihme, että kiirettä tuntuu riittävän. SEWA (Self Employed Women’s Association) on valtava järjestö, ammattiliitto ja liike, jolla yli miljoona jäsentä Intiassa ja toimintaa myös ulkomailla.
Vierustoverillani on välillä aikaa jutella kanssani, koska hänellä ei ole tällä hetkellä erityistä projektia vedettävänään. Edellinen projekti koski Afganistanin sodassa kärsineitä naisia ja heidän toimeentulonsa ja kapasiteettinsa kehittämistä Kabulissa. Intian hallitus oli pyytänyt SEWA:a ottamaan hankkeen vastuulleen mutta SEWA:n henkilöstö jouduttiin vetämään pois Afganistanista kolmen jäsenen kuoltua hotelliin tehdyssä hyökkäyksessä. Tällä hetkellä hanke toimii Intiasta käsin. Uutta projektia Sri Lankassa kuitenkin valmistellaan.
SEWA on hyvin tunnustettu ja tunnettu järjestö Intiassa, mistä kertoo myös monien virallisten tahojen, jopa hallitusten kiinnostus sen toimintaa kohtaan. Monilta osin voidaan sanoa, että SEWA on ollut menestystarina, joka alkoi Ahmedabadin kangasmarkkinoilta vuonna 1971. Tuolloin SEWA:n perustaja Ela Bhatt onnistui kohentamaan kankaita päänsä päällä työkseen kantavien naisten työoloja ja palkkoja, minkä jälkeen myös muut ryhmät lähestyivät häntä huolineen. Päätettiin perustaa oma yhdistys epäorganisoituneella sektorilla työskenteleville ja itse itsensä työllistäville naisille. SEWA rekisteröitiin ammattiliitoksi oikeustaistelun päätteeksi vuonna 1972.
SEWA:n ohjenuorana onkin auttaa naistyöläisiä järjestäytymään siten, että saavutetaan SEWA:n kaksi tavoitetta: riippumattomuus (self-reliance) ja täystyöllisyys. Strategiana on taistelu ja kehitys. Taistelua käydään rajoituksia vastaan, joita naiset kohtaavat yhteiskunnan ja talouden taholta ja kehityksellä pyritään vahvistamaan naisten toimintamahdollisuuksia ja –kapasiteettia. SEWA:n toiminta perustuukin ajatukselle, että naiset eivät tarvitse apua vaan järjestäytymistä, kollektiivista voimaa, joka antaa heille paremmat neuvottelu- ja vaikutusmahdollisuudet omassa elämässään.
Järjestäytyminen tulee tarpeeseen sillä Intiassa 93% työvoimasta ja 94% naisista työskentelee epäjärjestäytyneellä sektorilla. Epäjärjestäytyneellä sektorilla työskentelevistä taas 64% toimii maantalouden parissa ja maatalouteen liittyvästä työstä kaksi kolmasosaa on naisten kontolla. Maanviljelyyn osallistuvien lisäksi itse työllistyviä naisia ovat erilaiset myyjät (esimerkiksi hedelmien ja vihannesten myyjät), kotona työskentelevät naiset (valmisvaatteiden ompelijat, suitsuketikkujen tekijät jne.), kotitaloustyöntekijät, pyykkärit kärryjen vetäjät jne. Vaikka naiset työskentelevät aamusta iltaan, heidän ansionsa eivät riitä takaamaan toimeentuloa. SEWA:n koulutukset tähtäävät näiden naisten voimaannuttamiseen ja siihen, että he pystyisivät itse auttamaan itseään saavuttaakseen täystyöllisyyden, joka SEWA:n mukaan tarkoittaa turvattua työtä ja tuloja, ruuan saatavuutta ja sosiaaliturvaa, johon kuuluvat ainakin terveydenhoito, lastenhoito ja asumus.SEWA:n lähestymistapa on siis integroitunut ja pyrkii vaikuttamaan monilla elämän osa-alueilla.
Oma sijaintini jättimäisessä organisaatiossa on maatalouosastolla. Päädyin tänne etvo-vapaaehtoiseksi, koska Kehitysmaayhdistys Pääskyillä on maaseudulle, Dungarpurin ja Vadodaran alueilla, keskittyvä hanke SEWA:n kanssa. Näiden alueiden kylät ovat riippuvaisia maataloudesta, joka on kuitenkin kuivuuden takia epävarma elinkeino. Monissa perheissä naiset ja miehet työskentelevät maatalouden lisäksi hallituksen takuutöissä (ohjelma, joka takaa töitä 100 päiväksi vuodessa), mutta tulot ovat silti riittämättömät. Miehet muuttavat myös sankoin joukoin kaupunkeihin tekemään töitä onnistumatta silti merkittävästi parantamaan perheidensä toimeentuloa.
SEWA:n tavoitteena onkin koulutuksen kautta tehostaa maataloutta kestävillä keinoilla sekä luoda uusia elinkeinoja, jotka myös toisivat kestävää toimeentuloa maaseudulle. Naisia on koulutettu mm. kutomaan, tekemään suitsuketikkuja ja pykinpesuainetta ja kokoamaan aurinkopaneelilla toimivia lamppuja. RUDI (Rural Distribution network) taas on maataloustuotteiden myynti- ja markkinointiverkosto, jonka tavoitteena on myydä tuotteita paikallisella tasolla ja työllistää naisia prosessin eri vaiheissa. Näin pientuottajat saavat verkostoitumisen kautta paremman katteen tuotteilleen ja raha saadaan kiertämään naisten kesken ja paikallisella tasolla. Dungarpurin ja Vadodaran alueilla valtaosa (n. 90%) Pääskyjen yhteistyöhankkeen hyödynsaajista kuuluu adivasi- yhteisöihin, eli Intian alkuperäiskansoihin, joiden asema on erityisen ongelmainen. Nämä SEWA:n jäsenet ovat naisia, köyhiä ja adivaseja ja heidän asemansa on näiden kaikkien tekijöiden ja niiden tuomien rajoitusten summa. Myös adivasi- kulttuurien ja tapojen säilyttäminen ja dokumentointi pyritään ottamaan projekteissa huomioon.
SEWA on siis mukana suurissa asioissa, joksi Afganistania voidaan kai monessa mielessä kutsua sekä vaikuttaa myös niin sanotusti pienten ihmisten elämään esimerkiksi Dungarpurin kylissä. Vaikka SEWA on mukana hallitusten välisessä yhteistyössä, vaikuttaa sen toiminnan tehokkuuden salaisuus olevan ruohonjuuritason organisaatiossa ja järjestäytymisessä. Toimintaa pyörittävät nimittäin ruohonjuuritason naiset itse. Järjestöä on lähes mahdoton kuvailla lyhyesti, kuten tämän tekstin rivien välistä on mahdollista huomata. Se on vaikutusvaltainen ja toimii ruohonjuuritasolla, maalla, kaupungeissa, pienissä kylissä ja eri valtioissa edistäen naisten riippumattomuutta ja toimeentulomahdollisuuksia. Tässä kuviossa tunnen itseni hyvin pieneksi.
Jos ymmärtäisin toimistolla käytyjä gujaratin kielisiä keskusteluja, niin ehkä voisin kertoa millä tavoin tänään on SEWA:n tavoitteissa edistytty. Toistaiseksi on kuitenkin tyytyminen kirjalliseen tietoon. Puhelin soi harvemmin ja toimistoapulainen kolistelee päivän tiskejä keittokomerossa. Yksi kerrallaan kiireiset naiset nousevat tietokoneeltaan, sammuttavat tuulettimensa ja tapsuttelevat käytävään, tapstaps. Kiireinen päivä toimistolla alkaa olla pulkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti